Phoenixissa nautittiin oikeen kunnon lämmöstä ja puhtaasta taivaasta! Ei pilven pilveä taivaalla, mikäpä sen hienompaa. Siellä vietettiin aikaa lännen puistossa vieraillessa, golfia pelatessa, shoppaillessa ja ihmisten kans ollessa. Jokainen aamu alkoi altaan reunalla istuen kaktusten ja palmujen ympäröiminä. Lauantaina kelkkamme suuntasi Willcoxiin. Matkalla pistäydyimme intiaanien reservaatissa, jossa nähtiin intiaaneja kera karujen puitteiden. Illasta käytiin myös Cochiscen laaksossa (oiskoha Texistä tuttu?). Siellä ei nähty ihan mitään, takapuoli vaan puutu möykkysestä tiestä! Ja se tuhannen tie oli nii hidas, ettei enää ehitty nähä lisää intiaaneja. Pimiähän se yllättää jo 17-18 aikoihin. Ilta meni pyykkiä pestessä Motel6:ssa. Nii ja tietenki iltakahvit piti saada ja pienen kiertelemisen jälkeen löysimme itsemme McDonaldsista, sillä sehän kuuluu jokaisen kytykylän valikoimaan. (Ja meidän vakkariruokapaikkoihin.)
Sunnuntaina ajettiin El Pasoon. Ajokulttuurista sen verran, että taidetaan meki olla jokaisen huoltsikan toiveasiakkaita ku käydään eka tyhjentämässä isommatki tarpeet vessaan ja sit vielä muutama roskapussi pihalla olevaan roskikseen ja matka jatkuu ripeästi. Se on JÄMÄKKÄ se! Itse El Pasosta jäi mieleen downtown, josta ei oo jälkipolville muuta kerrottavaa, ku meksikolaisten sunnuntaikirppis. Päivän kohokohdat olikin yllätysyllätys ruokailut. Chili´sin kokki paistoi hyvät pihvit ja Starbucksin terassilla juomat oli parhaasta päästä niin kuin yleensäkin. (Hillan mielestä.)
Maanantai oli huikea ajopäivä. Ajettiin vajaa 900 km San Antonioon. Siellä vietettiin tiistai ja keskiviikkopäivät. Aamut aloitettiin altaalla makoillen ja illan viimeiset energiat purettiin tapellen, kuka joutuu ekana altaaseen. Loppujen lopuksi jokaisella tais olla vaatteet märkänä. Tiistaina tsekattiin downtown. Mieleen erityisesti jäi kaupungin rauhallinen meno, kiva veneajelu , vanhat rakennukset ja Alamon luostari. Keskiviikon vietimme SeaWorldissa. Miekkavalaat ei jättänyt meistä ketään kuivaksi ja Jaakon kamerakin sai vedestä oman osansa. Puistossa saimme nähdä myös mm. delfiinejä, haita ja alligaattoreita. Paikan suosituimmiksi kohteiksi taisivat kuitenkin muodostua puiston kaksi vuoristorataa, joissa vierailimme vähintäänkin useita kymmeniä kertoja.
Kiitospäivänä siirryimme Houstoniin, jossa iltapäivä sujui valmistautuessa yön shoppailuun. Kaikki paikalliset ihmiset tykkää kerran vuodessa valvoa öitä ja ostella tavaroita.
Black Fridayhin herättiin hyvinkin ajoissa kahentoista maissa, ehkäpä yöllinen valvominen vähän väsytti. Suuntasimme kuitenkin suoraan The Galleriaan, jossa jonkun aikaa pyörimme valtavan ihmismassan mukana. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä kohti moottoritietä ja New Orleansia. Illalla saimme myös kokea, ettei lapsilla ole mitään asiaa motelleihin. Noin yhdentoista aikaan, kun saavuimme motellille, saimme kuulla, ettei Sussulle ollut tarjolla pinnasänkyä, joten jouduimme jättämään kyseisen motellin väliin. Siirryimme mäkkärin netin äärelle, ja niin löysimme kuin löysimmekin hotellin, missä oli vielä tilaa vähän myöhäisimmillekin kulkijoille.
New Orleansissa saimme nähdä varsin moni-ilmeisen kaupungin. Kaupunki poikkesi monista muista kaupungeista mataline rakennuksineen ja kapeine katuineen. Monikulttuurisuus näkyi kaikkialla. Rajallisen ajan takia emme kuitenkaan kerenneet tehdä suurempaa tuttavuutta kaupungin kanssa. Kulttuurin lisäksi mieleen jää erityisesti saunamaisen kostea ilmasto.
Ruokapäivityksenä sen verran, että burgerit ovat alkaneet kyllästyttää noin 60-100 burgerin (riippuen henkilöstä) jälkeen. Pizzatkaan eivät liion maistu (paitsi Jaakolle), vaikka niitä ei ole syöty kuin muutamia kymmeniä kertoja. Ranskalaiset ovat sitä vastoin kuuluuneet ateriaan noin kaks kertaa päivässä, joten niitäkin on tullut syötyä jo reilusti toista sataa. Sanomattakin selvää, ettei nekään enää liikaa maistu. Äideille tiedoksi: täällä siis mennään nälissään vielä muutamia viikkoja (kivoja ois: kasviswokki, mustikkapiirakka, isien sunnuntaisapuskat, ruisleipä…)
T: sekalainen seurakunta yhdessä ja erikseen
PS: Jesseltä terveisiä, että elkää hyvät ihmiset hukatko pankkikorttia omaan lompakkoon ku se saattaapi vähän harmittaa siinä vaiheessa ku kortti on kuoletettu.
PSS: Seuraavana Florida, The next stop Florida, Nästa Florida
Välienselvittely kesken (lännenkylä).
Aamupaahdolla.
Siinä on naapurit ihmeissään.
Tiukkaa seurantaa.
Kohti uutta väylää.
Alappa sieltä ehtimään.
Sole mikhään, se on suora tie San Antonioon.
Osu ja uppos.
Märkänä...
...mutta taas mennään.
Romanttinen veneajelu.
Alamo.
Tuli...iso...MONNI!
Akrobatiaa.
Vielä niin sympaattinen...
...ja vielä...
...ja sit kastuttiin: missä se pyssy on! (huomaa Jaakon kamera)
Viilentymässä.
New Orleansia.
Turisti.
Teillä kaikilla on niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana.. Ryvette täysin kesässä..nauttikaa auringosta ja lämmöstä. Olette istuneet pitkiä matkoja autossa kerrallaan, joten varmaan mukava uida niiiin vaikka vaatteet päällä. Jesse varmaan otti aurinkoa autossa golfauksenajan, jos hänellä on raha/pankkikorttihuolia.-äiti
VastaaPoistaNyt on ajot ajettu ja rauhoituttava on, hei vaan heipä hei ja paluu kotiin on.....
VastaaPoistaKuvat kyllä puhuu puolestanne, ettei hauskuutta puutu teidän reissustanne, vai kuinka?
Mutta mitallin toinen puolikin on aina asiassa kuin asiassa ja matkanne alkaa olla loppusuoralla. Hyvä niin. Täällä kyllä jo odtellaankin palaamistanne.
Sussu, Elina laskeskelee aamuja kotiinpaluuseesi, ja me kaikki tunnustamme ikävämme.
Te nautitte vielä aurinkokylvyissä parisen viikkoa ja me täällä, odotellessamme valkoista joulua, katselemme ensin myrskysäät ja rantäsateet. Täälläkin pääsee kyllä uimaan ulkotiloissa, mutta vedenlämpötila eroaa vähäsen Floridan vesistä.
Ja malttihan on tietysti valttia vielä viimeisilläkin metreillä.
Tervetuloa koko porukka kertomaan kuulumisianne.
Toivottelee Mamma-Miia ja yks´isä.
Ja Saralle pikku vinkkinä, et osta uusi matkalaukku itsellesi. Lainattiin sitä ja rikki meni. Apuva. Relax, korvataan se. :) Mutta, jos sieltä saa sopivan, niin nyt ois hankinnan paikka. Siihenhän ois soma ostaa täyteen pikku tuliaisia. Pojat on huolehtineet jo reissun eka viikkoina, et joko Sara on ostanut TULIAISIA. ?? Vielä ois pari viikkoa aikaa...
VastaaPoistaTerv. äiti Ykistä
J Nyman, eikö se koti-ikävä jo yllätä? ottakaa varaslähtö ni saatte mahankurnimisetki loppumaan. Täällä vielä vettä tihuttaa, eikä joulutunnelmista tietoakaan. Mut nautaa ja rieskaa lumettomuudesta huolimatta on tarjolla ainaski metsonkujalla. Joten koneen kokka kohti kotimaata mars! T. Isosikko
VastaaPoistaKotiterveisiä taas. Lanttu- ja porkkanalaatikot kypsytetty, odottavat syöjiä. Jesse ruisleivälle allerginen, mutta jotain täytynee tilalle kehitellä,kun noin kaunis toivomus tuli. Saat pyytää syömään yhden ystävän joka rakastaa porkkanoita, kasviksia ja varmaan myös noita laatikoita. Nyt alkaa päivien laskeminen, sillä ollaanhan joulukuussa siis teidän kotiintulo kuukaudessa jo onneksi menossa. Laittakaahan viestiä matkastanne.-äiti
VastaaPoista