Florida

Näin sitä ollaan sitten asetuttu Floridaan, jossa vietämmekin loppuajan lomaillen. Aurinko ei vielä liikaa oo paistanu, mutta eiköhän sekin kerkeä vielä esiintymään tässä parin viikon aikana.

Ennen saapumista Floridaan saimme ajaa vielä sunnuntaipäivän automaratonin New Orleansista Tampaan. Kolmentoista tunnin istumisen jälkeen hyvin pehmustetut auton penkitkin alkoivat tuntua yllättävänki kovilta. Perillä Tampassa meitä odotti koko reissun paras hotelli kuntosaleineen ja uima-altaineen. Kelikin oli vielä illalla (Sussua lainaten) "ihan ok", mutta aamun sade esti tehokkaasti hotellin uima-altaasta nauttimisen. Joku voisi miettiä, että mitä väliä vaikka sataa jos on uimassa.

Tampassa kuljailimme jonkin aikaa, mutta kelin ollessa hyvinkin kostea, päätimme jo päivällä siirtyä kohti Homesteadia. Reissun viimeinen kunnon ajopäivä käsitti noin viisi tuntia ajoa, joka muuten lyhyenäkin siirtymänä tuntui itse kunkin takalistoissa eilisen täysipäiväisen istumisen jälkeen.

Syy Homesteadiin menemisessä oli seuraavan päivän Key Westissä käyminen. Niimpä suuntasimme tiistai-aamusta hitaan mutta laiskan kaaramme keulan kohti eteläkärjen saariryhmää. Kelikin oli muuttunut varsin suotuisaksi ja niimpä saimme nähdä mielenkiintoisen matkan itse Key Westin kaupunkiin. Kaupungissa pääsimme vihdoin testaamaan Floridan lämmintä merivettä. Pääsimme myös tervehtimään veli-Fideliä saaren eteläkärjessä. Epäilempä tosin ettei vanhan miehen näkö välttämättä ollut niin hyvä, että ihan 90 mailin päähän näkisi. No kuten tiedämme, ajatus on tärkein. Key West jää myös toivon mukaan historiaan siitä merkittävästä syystä, että lupasimme saaren mäkkärin olleen viimeinen mäkkäri, jossa tulemme tällä reissulla vierailemaan.

Key Westissä vierailun jälkeen oli vihdoin sen päivän aika, jolloin saisimme asettua aloillemme. Uuden vuokra-auton hakeminen ja vanhan uskollisen luovutuskuntoon laittaminen olivat majoittautumisen lisäksi päivän ainoat tehtävät. Suomalaisten autovuokraajien kanssa asiointi sujui varsin kivuttomasti, ja niin saimmekin alle päivitetyn version jo tutuksi tulleesta ajokistamme. Kämpällä saavuttuamme huonejärjestelyt valittiin kivi-paperi-sakset menetelmällä, jotta myös pojilla olisi edes joskus mahdollisuus vaikuttaa johonkin. No voin kertoa, että me pojat jouduimme tuollakin menetelmällä tyytymään tyttöjen tahtoon.

Tässä muutaman Floridan päivän aikana olemme ottaneet pilveä (välissä myös aurinkoa, mutta kun se ei taho paistaa). Mitään sen kummepia ei pilvisessä säässä ole tapahtunut, mutta muutamia havaintoja tältäkin ajalta olemme hoksanneet:
- pojat ei täälläkään saa keittiössä sanoa mitään (pojat siivoaa, tiskaa, pesee tyttöjen paistinpannut...)
- on ihan nättiä tulla Floridaan pelaa pleikkaria (autopeli on ihan mahtava)
- Jaakko on kahessa päivässä syöny neljä jauhelipaketillista (+muutama pihvi)
- Saran mielestä on muotia käyttää villasukkia balleriinojen kanssa
- Sussulla on koti-ikävä, ainakin päivät on menny skypessä
- ite kukanenkin on löytänyt kirjojen ihmeellisen maailman
- surffaus styroksilaudoilla on yllättävän vaikeaa

Näillä siis mennään. Eioo heleppoa kenelläkään, varsinkaan pojilla. Toisaalta parempi tossun alla ku taivasalla. Toisaalta yöt on kyllä aika lämpimiä täällä...

Mut joo pitää nyt lopettaa kun kuulemma tiskikone on taas pyörinyt.

Jesse

PS: jännä nähä käskeekö tytöt mun vielä kirjottaa seuraavankin tekstin
 

Fidelin läheisyydessä

Automme viimeinen palvelus - ruokaostokset kämpälle

Sisaret

Veljet

Ajankäyttöä (huomaa uusi kello)

Hei tonttu-ukko hyppi vaan...