Kohti päivää viimeistä

Alussa oli Janne, Jesse ja Ameriikan-unelma. Sitten tuli Jaakko, Sussu, Hilla ja Sara.  Ja näin oli kasassa porukka joka tulisi kolmen kuukauden ajan valloittamaan suurta ameriiikan maata. Nyt tämä valloitus on kääntymässä ehtoopuolella ja kotimatka alkaa siintää edessä päin.

Reissu on edennyt viimeiseen iltaan, joka vietetään tyypilliseen tapaan Floridassa. Vuorossa on pakkausta, siivousta, tiskausta ja kaikkea muutakin valmistautumista huomiseen kotia lähtöön. Koti on kovasti mielessä itse kullakin, ainakin jos puheenaiheista voi mitään päätellä.

Florida-aika on jatkunut leppoisasti makoillessa ja rennosti otettaessa. Myös shoppailu on kuulunut ohjelmaan kaikkien ostaessa juuri niitä tavaroita, joita ilman Suomeen ei vain voi lähteä. Ja jostain kumman syystä tänään on sitten joidenkin taholta laskettu kiloja oikein urakalla. Tiiä sitten kannattaako kotopuolessa huolestua, mutta kyllä puntarin lukemat aiheuttivat harmaita hiuksia itse kullekkin. No tilanteesta kuitenkin selvittiin jakamalla ylipainoisten matkalaukkujen tavaroita vajaisiin matkalaukkuihin.

Itsenäisyyspäivänä saimme osallistua talveksi Floridaan saapuvien ja muutaman paikallisen suomalaistaustaisten kanssa itsenäisyyspäiväjuhlaan. Juhlassa muisteltiin isänmaamme vaiheita ja mietimme kuinka kalliin perinnön esi-isämme ovat meille jättäneet.

Lauantaina oli vuorossa Torontosta asti odotettu purjehdusreissu. Niimpä pakkasimme tavaramme ja läksimme kohti merenrantaa ja purjevenettä. Sääkin yllätti positiivisesti (jos on lomalla niin pitää Aina puhua säästä) ennusteesta huolimatta, ja saimmekin nauttia olostamme kuivana koko matkan. Itse vesillä suuntimisen ohella saimme myös hyvää oppia taloudelliseen suuntimiseen nykyisessä talousmaailmassa.Erittäin antoisa reissu päättyi täysikuun koettaessa kurkistella repalaisen pilviverhon takaa.

Muuten illat ovat kuluneet vieraillessa sekä kauppoja kierrellen. Vierailut elämää nähneiden ja kokeneiden ihmisten luona ovat ainakin itselle antaneet paljon. Erilaiset elämäntarinat ovat erittäin antoisia meille nuorille tulevaisuuttakin silmällä pitäen.

Muuta sen kummempaa ei ole tapahtunut. Pakollisena Jaakko-tarinana kerrottakoon, että uusia kokemuksia hankkiakseen Jaakko testasi naisten hajuvettä paikallisessa tavaratalossa. Lienee paikallaan mainita, että saatoin olla osallisena tapahtumaan.

Jesse

 Kivaa.

 Meneekö perille?

Kultakurkut.

 Vierailulla.

Miami Beach.

Paikalliset julkkiset.

On laiva valmiina lähtöön.

 Veneessä.

Ilmeestä päätellen niiin kivaa.

Saarella.

Just ollaan ohittamassa.

 Keinussa.

 Onnistuuko se merimiessolmu.

Jaakko ja tytöt.

 Jouluvalaistusta.

Tytöt on niin kovia siivoo...

...ja sama tahti jatkuu.

Aurinkoista pikkujouluaikaa from Florida!

Florida

Näin sitä ollaan sitten asetuttu Floridaan, jossa vietämmekin loppuajan lomaillen. Aurinko ei vielä liikaa oo paistanu, mutta eiköhän sekin kerkeä vielä esiintymään tässä parin viikon aikana.

Ennen saapumista Floridaan saimme ajaa vielä sunnuntaipäivän automaratonin New Orleansista Tampaan. Kolmentoista tunnin istumisen jälkeen hyvin pehmustetut auton penkitkin alkoivat tuntua yllättävänki kovilta. Perillä Tampassa meitä odotti koko reissun paras hotelli kuntosaleineen ja uima-altaineen. Kelikin oli vielä illalla (Sussua lainaten) "ihan ok", mutta aamun sade esti tehokkaasti hotellin uima-altaasta nauttimisen. Joku voisi miettiä, että mitä väliä vaikka sataa jos on uimassa.

Tampassa kuljailimme jonkin aikaa, mutta kelin ollessa hyvinkin kostea, päätimme jo päivällä siirtyä kohti Homesteadia. Reissun viimeinen kunnon ajopäivä käsitti noin viisi tuntia ajoa, joka muuten lyhyenäkin siirtymänä tuntui itse kunkin takalistoissa eilisen täysipäiväisen istumisen jälkeen.

Syy Homesteadiin menemisessä oli seuraavan päivän Key Westissä käyminen. Niimpä suuntasimme tiistai-aamusta hitaan mutta laiskan kaaramme keulan kohti eteläkärjen saariryhmää. Kelikin oli muuttunut varsin suotuisaksi ja niimpä saimme nähdä mielenkiintoisen matkan itse Key Westin kaupunkiin. Kaupungissa pääsimme vihdoin testaamaan Floridan lämmintä merivettä. Pääsimme myös tervehtimään veli-Fideliä saaren eteläkärjessä. Epäilempä tosin ettei vanhan miehen näkö välttämättä ollut niin hyvä, että ihan 90 mailin päähän näkisi. No kuten tiedämme, ajatus on tärkein. Key West jää myös toivon mukaan historiaan siitä merkittävästä syystä, että lupasimme saaren mäkkärin olleen viimeinen mäkkäri, jossa tulemme tällä reissulla vierailemaan.

Key Westissä vierailun jälkeen oli vihdoin sen päivän aika, jolloin saisimme asettua aloillemme. Uuden vuokra-auton hakeminen ja vanhan uskollisen luovutuskuntoon laittaminen olivat majoittautumisen lisäksi päivän ainoat tehtävät. Suomalaisten autovuokraajien kanssa asiointi sujui varsin kivuttomasti, ja niin saimmekin alle päivitetyn version jo tutuksi tulleesta ajokistamme. Kämpällä saavuttuamme huonejärjestelyt valittiin kivi-paperi-sakset menetelmällä, jotta myös pojilla olisi edes joskus mahdollisuus vaikuttaa johonkin. No voin kertoa, että me pojat jouduimme tuollakin menetelmällä tyytymään tyttöjen tahtoon.

Tässä muutaman Floridan päivän aikana olemme ottaneet pilveä (välissä myös aurinkoa, mutta kun se ei taho paistaa). Mitään sen kummepia ei pilvisessä säässä ole tapahtunut, mutta muutamia havaintoja tältäkin ajalta olemme hoksanneet:
- pojat ei täälläkään saa keittiössä sanoa mitään (pojat siivoaa, tiskaa, pesee tyttöjen paistinpannut...)
- on ihan nättiä tulla Floridaan pelaa pleikkaria (autopeli on ihan mahtava)
- Jaakko on kahessa päivässä syöny neljä jauhelipaketillista (+muutama pihvi)
- Saran mielestä on muotia käyttää villasukkia balleriinojen kanssa
- Sussulla on koti-ikävä, ainakin päivät on menny skypessä
- ite kukanenkin on löytänyt kirjojen ihmeellisen maailman
- surffaus styroksilaudoilla on yllättävän vaikeaa

Näillä siis mennään. Eioo heleppoa kenelläkään, varsinkaan pojilla. Toisaalta parempi tossun alla ku taivasalla. Toisaalta yöt on kyllä aika lämpimiä täällä...

Mut joo pitää nyt lopettaa kun kuulemma tiskikone on taas pyörinyt.

Jesse

PS: jännä nähä käskeekö tytöt mun vielä kirjottaa seuraavankin tekstin
 

Fidelin läheisyydessä

Automme viimeinen palvelus - ruokaostokset kämpälle

Sisaret

Veljet

Ajankäyttöä (huomaa uusi kello)

Hei tonttu-ukko hyppi vaan...