Arizonasta lämmöstä Lousianan saunaan

Phoenixista ollaan edetty jo piiitkän matkaa! On vaan ollu niin paljon ohjelmaa, ettei oo tahtonu ehtiä päivittää blogia.

Phoenixissa nautittiin oikeen kunnon lämmöstä ja puhtaasta taivaasta! Ei pilven pilveä taivaalla, mikäpä sen hienompaa. Siellä vietettiin aikaa lännen puistossa vieraillessa, golfia pelatessa, shoppaillessa ja ihmisten kans ollessa. Jokainen aamu alkoi altaan reunalla istuen kaktusten ja palmujen ympäröiminä. Lauantaina kelkkamme suuntasi Willcoxiin. Matkalla pistäydyimme intiaanien reservaatissa, jossa nähtiin intiaaneja kera karujen puitteiden. Illasta käytiin myös Cochiscen laaksossa (oiskoha Texistä tuttu?). Siellä ei nähty ihan mitään, takapuoli vaan puutu möykkysestä tiestä! Ja se tuhannen tie oli nii hidas, ettei enää ehitty nähä lisää intiaaneja. Pimiähän se yllättää jo 17-18 aikoihin. Ilta meni pyykkiä pestessä Motel6:ssa. Nii ja tietenki iltakahvit piti saada ja pienen kiertelemisen jälkeen löysimme itsemme McDonaldsista, sillä sehän kuuluu jokaisen kytykylän valikoimaan. (Ja meidän vakkariruokapaikkoihin.)

Sunnuntaina ajettiin El Pasoon. Ajokulttuurista sen verran, että taidetaan meki olla jokaisen huoltsikan toiveasiakkaita ku käydään eka tyhjentämässä isommatki tarpeet vessaan ja sit vielä muutama roskapussi pihalla olevaan roskikseen ja matka jatkuu ripeästi. Se on JÄMÄKKÄ se! Itse El Pasosta jäi mieleen downtown, josta ei oo jälkipolville muuta kerrottavaa, ku meksikolaisten sunnuntaikirppis. Päivän kohokohdat olikin yllätysyllätys ruokailut. Chili´sin kokki paistoi hyvät pihvit ja Starbucksin terassilla juomat oli parhaasta päästä niin kuin yleensäkin. (Hillan mielestä.) 

Maanantai oli huikea ajopäivä. Ajettiin vajaa 900 km San Antonioon. Siellä vietettiin tiistai ja keskiviikkopäivät. Aamut aloitettiin altaalla makoillen ja illan viimeiset energiat purettiin tapellen, kuka joutuu ekana altaaseen. Loppujen lopuksi jokaisella tais olla vaatteet märkänä. Tiistaina tsekattiin downtown. Mieleen erityisesti jäi kaupungin rauhallinen meno, kiva veneajelu , vanhat rakennukset ja Alamon luostari. Keskiviikon vietimme SeaWorldissa. Miekkavalaat ei jättänyt meistä ketään kuivaksi ja Jaakon kamerakin sai vedestä oman osansa. Puistossa saimme nähdä myös mm. delfiinejä, haita ja alligaattoreita. Paikan suosituimmiksi kohteiksi taisivat kuitenkin muodostua puiston kaksi vuoristorataa, joissa vierailimme vähintäänkin useita kymmeniä kertoja.

Kiitospäivänä siirryimme Houstoniin, jossa iltapäivä sujui valmistautuessa yön shoppailuun. Kaikki paikalliset ihmiset tykkää kerran vuodessa valvoa öitä ja ostella tavaroita.

Black Fridayhin herättiin hyvinkin ajoissa kahentoista maissa, ehkäpä yöllinen valvominen vähän väsytti. Suuntasimme kuitenkin suoraan The Galleriaan, jossa jonkun aikaa pyörimme valtavan ihmismassan mukana. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä kohti moottoritietä ja New Orleansia. Illalla saimme myös kokea, ettei lapsilla ole mitään asiaa motelleihin. Noin yhdentoista aikaan, kun saavuimme motellille, saimme kuulla, ettei Sussulle ollut tarjolla pinnasänkyä, joten jouduimme jättämään kyseisen motellin väliin. Siirryimme mäkkärin netin äärelle, ja niin löysimme kuin löysimmekin hotellin, missä oli vielä tilaa vähän myöhäisimmillekin kulkijoille. 

New Orleansissa saimme nähdä varsin moni-ilmeisen kaupungin. Kaupunki poikkesi monista muista kaupungeista mataline rakennuksineen ja kapeine katuineen. Monikulttuurisuus näkyi kaikkialla. Rajallisen ajan takia emme kuitenkaan kerenneet tehdä suurempaa tuttavuutta kaupungin kanssa. Kulttuurin lisäksi mieleen jää erityisesti saunamaisen kostea ilmasto.

Ruokapäivityksenä sen verran, että burgerit ovat alkaneet kyllästyttää noin 60-100 burgerin (riippuen henkilöstä) jälkeen. Pizzatkaan eivät liion maistu (paitsi Jaakolle), vaikka niitä ei ole syöty kuin muutamia kymmeniä kertoja. Ranskalaiset ovat sitä vastoin kuuluuneet ateriaan noin kaks kertaa päivässä, joten niitäkin on tullut syötyä jo reilusti toista sataa. Sanomattakin selvää, ettei nekään enää liikaa maistu. Äideille tiedoksi: täällä siis mennään nälissään vielä muutamia viikkoja (kivoja ois: kasviswokki, mustikkapiirakka, isien sunnuntaisapuskat, ruisleipä…)

T: sekalainen seurakunta yhdessä ja erikseen 

PS:  Jesseltä terveisiä, että elkää hyvät ihmiset hukatko pankkikorttia omaan lompakkoon ku se saattaapi vähän harmittaa siinä vaiheessa ku kortti on kuoletettu.

PSS: Seuraavana Florida, The next stop Florida, Nästa Florida

Välienselvittely kesken (lännenkylä).

 Aamupaahdolla.

Siinä on naapurit ihmeissään.

Tiukkaa seurantaa.

Kohti uutta väylää.

Alappa sieltä ehtimään.

Sole mikhään, se on suora tie San Antonioon.

Osu ja uppos.

Märkänä...

...mutta taas mennään.

Romanttinen veneajelu.

Alamo.

Tuli...iso...MONNI!

Akrobatiaa.

Vielä niin sympaattinen...

...ja vielä...

...ja sit kastuttiin: missä se pyssy on! (huomaa Jaakon kamera)

Viilentymässä.

New Orleansia.

Turisti.

Californiasta kohti Arizonaa

Auringosta nauttien kohti San Diegoa

Jesse beachilla - auringonotosta nauttien

Midway museo San Diegossa

Lisää kuvateksti?

Coronado beachilla

Sekoaa sitä vähemmästäkin ku kinkku-ananaksesta

Las Vegasissa ei paljoa naurata

Musiikki liikku veden tahdissa

Hoover damin pato

Kova homma ollu noikin rakentaa

Rättitauko

Varovasti nojaillen - toinen toistaan tukien

Tauko paikallaan

Perhepotretti

Reippahasti käypi askeleet

Kaupunki aatteen värissä

Texistä tuttu

Siinä kaveri paistattelee

Luomisen tuskaa

Aivan blogin alkuun, kielloista huolimatta, fiilistelen vielä tapaamista Teemun kanssa. Kyllä siinä oli ikänsä Teemun uraa seuranneena hieman vetelää pöksyissä kun tuollainen stara käppäili hallista ulos meidän kanssa porisemaan. Luu sopivasti kurkussa yritettiin vääntää juttua. Harmi, että Duckseilla oli juuri takana tappioiden täyttämä vieraskiertue ja sen pystyi lukemaan myös Teemun naamalta. Ammattimies kuitenkin oli ja kohteliaasti jutteli meidän kanssa reissusta sekä päästiin myös yhdessä suolaamaan Espoon Kivenlahtea. Mutta se Teemusta…vinkki Anaheimissa vierailevalle, että Ducksin harkat alkaa normaalisti klo 10 ja ulos hallista ne tulee noin klo 13 jälkeen. Me käytiin siinä välissä syömässä Ducksin kantapaikassa, joka sijaitsee hallin eteläpäädyn puolella, tien toisella puolen.

Näin Anaheim ja suuri Los Angeles jäi taakse kun auton nokka käännettiin Honda Centerin pihalla kohti San Diegoa. Alkumatka meni ruuhkassa seisten, mutta lopulta päästiin rauhalliselle rantareitille nauttimaan Tyynenmeren näkymistä. Edellisenä iltana oli myös sovittu, että kiirettä ei pidetä vaan pysähdytään sopivan beachin tullen nauttimaan auringosta. Illaksi saavuttiin San Diegoon, jossa aikaa vierähti yhden päivän verran. Päivä hurahti golfia pelaten, tutustuen Midwayn lentotukialukseen ja tietenkin Coronado beachilla. San Diego ajan huippuhetki oli silti 28 tuuman Hawajian pitsa Coronadossa. Jaakko(myös Janne) oli aivan liekeissä kun pitsa tuotiin pöytään, mutta vatsan täyttyessä alkoi pieni epätoivo iskeä – ei tätä jaksa syödä! Jaakko oli kohdannut voittajansa ensimmäistä kertaa pitsamaailmassa.

San Diegosta jatkettiin kohti Flagstaffia ja välietapiksi otettiin Las Vegas. Matka Vegasiin ei tarjonnut suuria nähtävyyksiä, johtuiko sitten jo pienestä maisemaähkystä, mutta juttu luisti hyvin kun muisteltiin mennyttä aikaa Californiassa. Sussu fiilisteli vieläkin pullistelevaa rantaleijonaa ykköstien varressa, Saran mielestä olisi voinut olla hieman lämpimämpi keli, tai aurinkohan paistoi oikein mukavasti, mutta kuitenkin…, San Diego taas sementoitui pysyvästi Jaakon mieleen(28 inch pitsa…), ykköstie kokonaisuutena sai Jessen edelleen haukkomaan henkeä ja näin suora tie Vegasiin tuntui kovin yksitoikkoiselta vielä kun Hilla hehkutti yhä uudelleen Six Flagsin Tatsua, maailman nopeinta vuoristorataa. Allekirjoittanut taas koki suuren henkilökohtaisen tappion hukatessaan kameransa Losin hotelliin jollekin onnekkaalle…ja siinä se meni parempiin käsiin 800 kuvan kanssa. Tämän ei ole annettu reissua hidastaa, vaikka lämpimiä tunteita varkaalle ei herukkaan.

Vegasin valosaasteen tsekattuamme jatkoimme reissua yöpymällä loistavassa hotellissa laitakaupungilla, sillä varsinaisesti muuta hyvää ei Vegas meille tarjonnut. Seuraava päivä oli perjantai ja karavaani jatkoi taivaltaan legendaariseen texwiller kaupunkiin, Flagstaffiin. Hoover Damin valtava pato pysäytti matkantekomme hetkeksi, mutta nälän vaivaamana meidän täytyi jatkaa matkaa kohti Flagstaffia. Edessä odotti myös Grand Canyonin valloitus lauantaina, joten voimia tulevaan oli säästettävä.

Varhain lauantai-aamuna suunnattiin Flagstaffista kohti Gran Canyon villagea, josta aloitimme laskeutumisen alaspäin huikeiden maisemien ympäröiminä. Alkumatka meinasi olla jopa liian vauhdikas, kun porukka liukasteli alaspäin jään ja lumen peittämää kanjonipolkua. Nopeasti lämpötila nousi ja pitoa jalkojen alle alkoi löytyä. Kelin parantuessa vauhti alaspäin kiihtyi kun takas piti ehtiä ennen pimeän tuloa. Kolmessa tunnissa pääsimme alas mahtavalle näköalapaikalle, josta avautui henkeäsalpaavat maisemat yli Coloradojoen noin 400 metrin korkeudelta. Näitä näkymiä kelpasi katsella samalla kun vedettiin evästä tuulen suojaan. Vielä kun valokuvaukset oli saatu päätökseen, matkaa jatkettiin takaisin kohti kanjonin reunahuippuja. Edessä oli 9,5km verran tasaisen tappavaa nousua…lämpötilan ja auringon laskiessa reissaajat vuodattivat hikeä kanjonin poluilla, mutta ylös päästiin samassa ajassa kuin tultiin alas. Kaikkiaan aikaa 19km kulutettiin noin kuuden tunnin verran. – Kovia jätkiä me oltiin, totesimme ylhäällä(myös tytöt).

Lauantai-ilta kului tankaten menetettyä energiaa takaisin ja rinkkoja pakaten kun seuraavana aamuna oli tarkoitus vaihtaa maisemaa Prescotin suuntaan. Prescotissa meitä odotti erinomaisen ystävällinen perhemajoitus ja suomalainen sauna! Mukava oli jälleen viettää aikaa normaalissa kotiympäristössä parin viikon hotellielon jälkeen. Maanantaina suunnattiin Sedonaan ihailemaan kaunista villin lännen maisemaa ja tekemään ensimmäisiä tuliaisostoksia. Ilta meni rauhallisesti kyläilyn merkeissä ja samalla saatiin paljon hyviä vinkkejä loppureissuun. Reissumme kannalta onkin ollut erityisen merkityksellistä, että olemme saaneet vierailla niin monissa perheissä. Ilman paikallisten apua ei matkamme olisi ollut lähellekään niin monipuolinen kuin se lopulta on ollut. Tästä suuri kiitos kaikille, joiden luona me olemme saaneet vierailla matkan aikana!

Nyt reissaajat ovat saapuneet Phoenixin lämpöön…reissusta on jäljellä vielä tasan kuukausi. Takana on nyt 10 000 mailia Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Suuria kokemuksia takana ja mielenkiinnolla odotamme, mitä tulevat reissupäivät antavat meille. Terveiset kaikille blogin lukijoille täältä tien päältä!

Janne

Teemu Teemu ja Teemu

Aivan aluksi pitää todeta suru-uutinen, viestimme Teemulle, Sakulle ja Tonille ei mennyt perille. Emme ikinä saa tietää mihin pitkään suunniteltu viestimme Teemulle päätyi.

Tiesimme kuitenkin, että Teemu haluaisi välttämättä tavata meidät. Kait Teemu oli jostain kuullu et me ollaan lähistöllä käymässä. Päätimme siis aamulla suunnata hallille, jotta Teemun ei tarvihtisi pitkään ootella. Vihdoin harkkojen jälkeen Teemu pääsi näkemään meidät. Suostuimme valokuvaan, sillä eihän sitä Teemukaan joka päivä pääse meidän kanssa kuvaan. Otos näkyy alhaalla (ja ehkä Teemun kotisivuilla).

(Jesse)

-California-

Poppoomme on siirtynyt vihdoin kauan odotettuun Los Angelesiin. Rantatie tarjosi edelleen henkeä salpaavia maisemia ja mutkikasta tietä.  Ilma tosin oli kolea, joten auringonpalvojia ei rannoilla näkynyt. Sen sijaan merielefantteja oli kerääntynyt kymmenittäin biitsille loikoilemaan. 

San Franciscon katuja tallasimme yhden sateisen päivän. Minä ja Janne saimme sääriin tuntuvasti todeta, ettei shortsit lämmitä edes mieltä. Jesse muistuttikin meitä moneen otteeseen, että sää on pukeutumiskysymys ja (narinat pois!) :D Palmut ei siis aina tarkoita hellelukemia. Muutoin kaupunki ihastutti meidät monella tapaa. Mieleen jäivät etenkin pilvenpiirtäjät, hyvin hoidetut kauppakadut, Golden Gate Bridge ja Chinatown. Suomalaisten silmiä hivelivät myös erityisen leveät kävelytiet sekä kauniit kukkaistutukset. Täytyy kuitenkin todeta ettei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Nimittäin kaupungilla esiintyvä köyhyys ja asunnottomuus ei sateisella ilmalla paljon naurattanut.  Kaduilla elävät asukkaat kuskasivat ”kotejaan” kauppakärryillä palmun alta toiselle. Täällä ei näköjään pidetä ihan kaikista huolta.  

San Franciscon jälkeen yövyimme yhden yön Lompockissa, josta suuntasimme kohti Los Angelesia. Lauantaina olikin edessä paljon kuultu Six Flags huvipuisto. Saavuttuamme alueelle meille (ainakin mulle) aukeni järkyttävä todellisuus. Pelkästään laitteisiin katsominen sai mun ja Jessen polvet kovin löysiksi. Kerettiin jo suunnitella omaa ”hieman” löysempää kierrosta possujunissa. Porukan paine kaatoi kuitenkin haaveemme.  Ei kehdannut luovuttaa, menihän tytötkin! Ensimmäisen laitteen jälkeen ainakin mun nuppi tärisi siihen malliin, että turha sitä oli peitellä. Kerkesinkin jo huokasta, että menispä tuo aika nopeammin. Aika ei mennyt, mutta vuoristoradat menivät! :D Laitteiden huippunopeudet hivelivät jopa 160 kilometrin tuntivauhtia eikä kiemuroista ollut puutetta. Lopulta pisteen iin päälle laittoivat Sara, Janne ja Sussu, jotka uskalsivat hypätä ”triplebenjin”.  Kaiken kaikkiaan saimme viettää reissumme jännittävimmän ja ehkä myös kivoimman päivän, josta näkee painajaisia vielä pitkään.  

Sunnuntaina lähdimme käymään Anaheimissa ja Honda Center areenalla. Sisälle ei päästy, mutta jätimme viestin Ducksin fanikaupan oveen: To Teemu Selänne, Saku Koivu ja Toni ”Lyde” Lydman. Kirjurina toimi Jesse, jotta saimme juridisesti pätevän asiakirjan. Asiakirjaan laitoimme yhteydenottopyynnön sekä toivomuksen, että saisimme tulla seuraamaan harjoituksia.  Kirjoitushetkeen mennessä ei ole soittoa eikä sähköpostia kuulunut. Uteliaisuutemme pääsi valloilleen entisestään, kun Sussu oli googlettanut Selänteen kotiosoitteen. Osoite gepsiin ja eikun kaffille! Haaveeksi jäi, kun matkamme päättyi kolme ja puolikilometriä ennen Teemun kotiovea olevaan sulkuporttiin.  ;)

Maanantaipäivän käytimme Los Angelesin downtowniin sekä Hollywoodiin.  Hollywood kukkulalla törmäsimme kuvausporukkaan ja tiellä vartioivaan poliisiin. Suomalaisturistit olivat kuitenkin tervetulleita ja pääsimme tunnetuille tantereille kuvailemaan. Kukkulalta avautui myös hienot näkymät downtowniin, johon suuntasimme seuraavaksi. Niin kummallista kuin se onkin, alakaupunki vaikutti todella hiljaiselta ja kuolleelta. Ei löytynyt perinteisiä nakkikauppiaita kadunkulmilta, vaan jouduimme nälissään poistumaan kalifornialaiseen pitseriaan.  Tätä tarjosi San Francisco ja Los Angeles. Seuraavaksi poppoomme siirtyy valloittamaan San Diegon aluetta! 

-          - Jaakko

 Golden gate bridge, San Francisco

 Ykköstien varresta ei merimaisemat lopu kesken

 Makkara löhöilee!

 Six flags magic mountain, Los Angeles

 Tunnelma katossa kohti ekaa vempainta...

 ...olikohan tämä?

 Triblabenji

 Ducksin tytöt

 ja areena

 Jesse raapustaa(huomaa käsien vapina...)

 perhoslaastari pitää!

 Long beachin ympäristöä

Kohti Hollywood kukkulaa ja kuvaukset heti käynnissä..ystävällinen poliisi-setä päästi jatkamaan matkaa.

 Tulevat Hollywood starat

 me kans!

 losin hiusmuotia

 tähtikadulla

 Kafella fasessa

 Saran päiväkahvi

 losin downtown...

 Venice beach

 lautailijoiden päivä päättymässä