Minneapolisista eteenpäin

Tervehdys täältä Radip Citystä. Minnesota on nähty, ja seuraavaksi edessä siintää Colorado, Utah ja lopulta jälleen suuri Kanadan maa. Aivan hyvän sään aikana emme tajunneet lähteä, ja niinpä sade kasteli etenkin alkumatkasta tietä edessämme. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut varsinkin kun meillä oli (puujalka)vitsikirja mukana.  Jokainen sai matkan aikana vuorotellen kertoa löytämiään hyviä vitsejä opettajatyyliin eli vitsin kertoja oli ainut joka jaksoi nauraa jutuille.

Niin kuin edellisestä päivityksestä saimme lukea, viikko sujui varsin tapahtumarikkaasti. Torstaina kävimme paikallisen oppaamme, Keithin, kanssa tutustumassa Minneapolisin ja St. Paulin kaupunkeihin. Saimme nähdä mm. niin Wildin kotiareenan kuin paikallisen Suomi-kaupankin. Opimme myös, että paikallisessa hallintokeskuksessa on turisteille viisi tärkeää huonetta käytäväksi: Kuvernöörin huone, parlamentin huone, toinen isokenkäisten huone, tuomioistuin sekä vessa. Ne nähtyään voi sanoa, että on kaiken kokenut.

Seuraavana päivänä tutustuimme uusien oppaiden, Paulan ja Harryn, kanssa Minneapolisin puistoihin. Kanotointi jäi tällä kertaa haaveeksi, eikä Hillakaan päässyt näyttämään meille harjoittelemaansa puolieskimokäännöstä. Sen sijaan kävimme tiukan taistelun Minneapolisin petankkimestaruudesta sekä pyöräilimme maisemia tutkien. Päivä sujui rattoisasti hellesäässä oleskellessa.

Viikonloppuna oli jälleen edessä paljon odotettu (pelätty) shoppailupäivä kun karavaanimme suuntasi kohti Albervillen outlettia. Siellä sitä sitten kierreltiin kaupoissa ja tehtiin sellaisia ostoksia, joita ilman ei vain voi elää. Lopulta kierros ei edes järisyttävän kauaa kestänyt ja itsekään en kerinnyt edes kovasti pitkästyä. Päivän kohokohtiin kuului ehdottomasti kokemuksen arvoinen vierailu KFC:ssä. Samalla kerralla teimme sekä ensimmäisen että viimeisen vierailun paikassa, jossa tarjolla oli ainakin kanaan verrattavia aineita. Jo tiskin takana olevan ”möykyt” olivat viedä ruokahalun useammalta. Testasimme kuitenkin paikan ja nyt voimme todeta olevamme jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Lauantai-iltana Janne ja Jaakko kävivät myös näyttämässä paikallisille kiekkoilijoille miten kiekkoa pelataan. Aamulla Jaakon naamaa koristivat laastarit ja Jannellakin oli hartiat kipeänä, mutta onneksi kukaan ei nähnyt vastustajien kuntoa. Muuten viikonloppu sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Sunnuntai-iltana opin myös millaista on olla romanttisessa paikassa. Sitä en kuitenkaan vielä sisäistänyt, että miksi ihmiset tykkäävät istua porukalla huojuvalla laiturilla ja palella. No opinpahan ainakin uuden asian.

Yleisesti Minneapolisin alueesta jäivät erityisesti mieleen erittäin mukavat paikat, joissa saimme öitä ja päiviäkin viettää. Myös muut kyläilyreissut olivat antoisia.

Pakollisena kielipäivityksenä voidaan jälleen todeta kehitystä tapahtuneen. Ruokaa on yleensä saatukin, mitä nyt kerran Jaakko poistui tiskiltä vain limsalasi kädessä. Tilanne lopulta selvisi paikallisten nuorten avustuksella ja niin Jaakko pääsi kuin pääsikin käsiksi hampurilaiseen (ranskalaisia ei näkyny eikä kuulunu). Itsekin olen jo oppinut esittelemään itseni. Vähän on kuitenkin mieltä jäänyt kalvamaan se, miksi kukaan ei arvosta täällä minun alaani. Liian usein olen saanut naurut osakseni kuin olen esitellyt itseni:  ”aim Jesse from Oulu bat ai stading lav in Helsinki”. Täällä vissiin tuo suhtautuminen vakaviin asioihin on vähän erilaista kuin Suomessa. Jaakko on onneksi myötätuntoisesti aina lisännyt opiskelevansa myös tuota samaa ainetta. Tässä blogissa voin kuitenkin kertoa, että ei se Jaakko oikeasti ole samalla alalla, mutta kait myötätunnosta haluaa aina mainita olevansa.

Yleisön pyynnöistä huolimatta - tämäkin tarina Jesseltä

Kukkaiseloa

Syyssäällä

 Suomi-USA -seuran kokoontuminen.

Jaakolla suunta hukassa - muutenkin kiero mies

Ja matka jatkuu...