Ensimmäinen etappi Hki-NYC - pienten vastoinkäymisten jälkeen viimein saavutettu

Reissaajien matkavalmistelut alkoivat jo maaliskuussa 2011 lentolippujen ostamisella(liput matkapörssistä).Menopaluu lippu Hki-Berlin-Ny ja Miami-Berlin-Hki maksoi yhteensä n.550e/hlö, eli kohtuu halvalla saatiin. Lippujen jälkeen elettiin hiljaiseloa kesän korville...kukin ahersi koulussa/töissä...loppukesästä hommattiin auto wheels9.comista ja hotelli(Howard Johnson Clifton) hotels.comista kolmelle ekalle yölle Nykistä. Vuokra-autolle tuli hintaa n.3600$/70päivää eli 600$/hlö.

Vihdoin 19.9 aamuyöstä odotus loppui, ja nousimme air berlinin koneeseen...tosin lippujen kanssa oli pientä ongelmaa, ainakin Jannella alkoi lupaavasti. Kaikki muut saivat lipun myös jatkolennolle Nykiin, mutta Janne vasta Berlinistä.Ilmeisesti oli jotain herjausta estan täytöstä, mutta lopulta lipun saamisessa ei ollut suurempaa ongelmaa(puhelinsoitolla selvittiin...). Lipun saatuaan Janne kiiruhti seuraavan lennon turvatarkastukseen...kamppeet hihnalle ja portista läpi..."-anteeksi, saanko tutkia tarkemmin tätä videokameraa ja voisitteko myös käynnistää sen?-sori, mutta sain/ostin sen just veljeltä, ja siinä on ilmeisesti akku lopussa tai jtn...-joo, mitäs muuta täältä repusta löytyy?-jahas, mennään tuonne nurkan taakse tutkimaan tarkemmin..."no, lopulta lisätunnistusten jälkeen Janne pääsi muitten reissaajien kanssa odottelemaan jatkolennon lähtöä. (kuvailua Yongon(Jannen) kartalta...)

Aikansa odotettuaan selvisimme vihdoin koneeseen ja suuntana alkoi todella olla New York. Istuinpaikat jaettiin sulassa sovussa (mm. Jaakko sai ostamansa paikan tyttöjen välistä muiden poikien jäädessä suosiolla käytävän toiselle puolen istumaan, mitä nyt allekirjottaneella oli nenä auki paikkojen selvittelyn jälkeen). Lento alkoi rattoisasti poikin puolella, mutta tyttöjen+jaakon rivissä tunnelma alkoi lämmetä. Pian alkoikin kuulua valituksia liian kuumasta lämpötilasta, vaikka lämpötilan nousua ei ainakaan poikien paikoilla huomannutkaan. Matka jatkui samaan tapaan kaksijakoisesti: toinen puoli nukkui ja toisella puolen kuulua tauokoamaton puheensorina. Kahdeksan ja puolen tunnin lennon jälkeen koneemme lopulta laskeutui John F. Kennedyn kentälle ja pääsimme vihdoin jännittämään paljon puhuttua passien tarkastusta. Itse kielimiehenä hoidin homman tyylillä kotiin, jolloin muut pojat pääsivät ilman selvityksiä maahan. Tilanne eteni jotakuinkin näin:
- where are you from?
- (pää kallellaan kummissaan katsomista)
- where are you from?
- what?
- from Finland? (oli ottanut jo passin käteen)
- yes!
- have you drunk alcohol?
- no no
- ok ok, it is good start
- (niin?)
- it's holiday?
- yes
- welcome (ymmärtäväistä hymyilyä)
Näin minä kielimiehenä hoidin homman kotiin ja pojat pääsivät peesaamaan turvallisesti perässä. Tarkastaja kysyikin takanatulevilta vain yhden kysymyksen: is that guy your friend (ja osoitti minua)? Näki varmasti parhaaksi ettei turhaan haasta juttua kun eine kuitenkaan tajua. Tyttöjenkin puolella tilanne näytti menevän sujuvasti Hillan hoidettua tilanne hyvin. Näin selvitimme paljon puhutun turvatarkastuksen ja saavuimme suureen Amerikkaan. (Ja kuten arvata saattaa tämän tekstin takana on Jesse eli faktat on tarkistettu!)


Sitten aloitimme tilanteen selvittelemisellä, milläkö mennään ja minne. Eestaas kävelyä jokunen minuutti, jonka jälkeen selvisimme automaatille rahaa nostamaan. Seinillä oli jokunen metro- ja junakartta josta ei nyt alkuunsa iha hirviänä selvää saanu. Noh, selvisimme metroon ja ensimmäiselle asemalla, jossa vaihdettiin LIRR:junaan... tätä jatkojunaa etsiessä saimme hieman nauravia naamoja ympärille. Tällä pääsimme suuren suureen kaupunkiin, jossa kävimme avaamassa suolistonvoitelun, ihmeellisellä Macdonals ruoalla. Taivaltaminen rinkkojen ja reppujen kans meinas käydä väsyneille matkalaisille rankaksi ja hiljaisissa merkeissä seuraajohtaja taktiikalla pääsimme viimeiselle junamatkalle, joka johti hotellille(ainakin niin luulimme). Juna-asemalla taasen kysyviä ilmeitä ja päitä, joka sai paikallisen miehen säälimään niin raukan näköisiä reppureissaajia. Tuli kysymään tarvitaanko apua ja kyseltiin Hotellin sijaintia ja sehän oli tietenkin "pitkän" matkan päässä. Ystävällisenä kysyi, että kelpaako jos hän käy viemässä ja eihän tietenkään yhteen kyytiin kaikki mahtunu.. no, aiko käydä kaks reissua ja niin päästiin avuliaan (aasialaistaustaisen) miehen kyydillä Hotellille, jossa suorinta tietä suihkuun ja nukkumaan.. -By Suzena